Muaythai keskustelu

Kisat järjestetään Pietarissa 16 - 18.4.2010

Kisoissa järjestetään monen lajin kilpailut samaan aikaan, mukana mm. thainyrkkeilyä.
Kisoissa venäläiset karsivat EM-kisapaikoista ja muille on tarjolla kansainvälisiä amatööriotteluita.

Kisoihin voi lähteä aloittelevammatkin ottelijat hakemaan kokemusta sekä kokeneillekin konkareille löytyy vastuksia.
Yhteyshenkilömme pystyy järjestämään viisumit sekä avustaa kuljetus- ja majoitusjärjestelyissä ja on kisojen ajan paikanpäällä helpottamassa käytännön järjestelyissä.

Linkki tapahtuman sivuille
http://www.imac-olymp.ru/p42/l1/index.html
http://www.imac-olymp.com/

Kisoista kiinnostuneet voivat olla yhteydessä:
Janne Talja 0400-921537
Timur Melikidze 040-7394730

Venäjänreissulla oli ottelijoita Lahdesta ja Helsingistä.

TULOKSET

pe 16.4
-71, Osmo Timonen, KOTR vs Alexey Dodonov, Pietari - Dodonov voitti TKO2
-57, Hanna Fernelius, KOTR vs Julia Berezikova, Pietari - Julia voitti pisteillä

la 17.4
-57 Asta Kuokkanen, LTBC vs Olga Kross, ? - Olga voitti TKO3
-67 Antero Hynynen, KOTR vs Vitali Gorol, Ala-Novgorod - Hynynen pisteillä

su 18.4
-67 junnut, Ossi Kokkoniemi, LTBC vs venäläinen juniori jonka nimeä ja seuraa en muista - Ossi voitti TKO3 (polvi päähän lähiottelussa)
-67, Antero Hynynen, KOTR vs Aleksey Frolov, Ala-Novgorod - Hynynen pisteillä

Tarkemmat ottelukuvaukset myöhemmin. Kaikille jäi reissusta hyvä fiilis ja roimasti kokemusta takataskuun tulevia koitoksia varten. Kaiken kaikkiaan reissu oli tapahtumarikas .

Ossi Kokkoniemen ottelu oli ystävyysottelu joka järjestettiin avoimen turnauksen lisäksi, koska turnauksessa ei ollut erikseen juniorisarjaa. Ottelu käytiin 4 x 2 min pituisena, kyynärpäälyönnit eivät olleet sallittu. Ottelu käytiin täydellä suojavarustuksella poislukien rintapanssari.

Muut suomalaisten käymät ottelut kuuluivat avoimeen turnaukseen joka käytiin Venäjän EM-kisojen maajoukkukarsintojen rinnalla. Kaikki ottelut olivat 3 x 2 min pituisia suunnittellusta 4 x 2 min kestosta poiketen kisojen suuresta osallistujamäärästä johtuen. Ottelut käytiin normaaleilla IFMAn säännöillä. Kaikki avoimen turnauksen ottelut käytiin täydellä suojavarustuksella poislukien rintapanssari.

-71 Osmo Timonen vs Alexey Dodonov

Neljän salikilpailun ottelupohjalta kisoihin kokemusta hakemaan lähtenyt Timosen osmo sai turnauksessa ensimmäisellä kierroksella arvalla vastaansa kokeneen Suomessakin aiemmin tutuksi tulleen ammattilaisottelijan Alexey Dodonovin. Tiesimme vastuksen olevan kokemattomalle Osmolle kova pala mutta päätimme siitä huolimatta, että matsi otetaan kun kerran Pietariin asti oltiin tultu. Ottelu lähti käyntiin Dodonovin rauhallisesti painostaessa Osmoa köysiä kohden. Selvästi matsia jännittänyt Osmo kuitenkin aika ajoin löysi tilaa vartalopotkuille, jotka kaikki osuivat maaliinsa saaden hetkellisesti muutettua hyökkäysten suuntaa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Dodonovia lopulta pääsemästä lyöntietäisyydelle missä Osmo selvästi oli heikompi iskujen vaihdossa. Ensimmäisessä erässä Osmon suojaus piti hyvin lukuunottamatta yhtä keskivartaloon osunutta koukkulyöntiä joka selvästi veti mehuja pois Osmon kehätyöskentelystä. Lähiottelussa ja lyöntietäisyydellä Dodonov oli vahvempi Osmon ollessa taas potkujenvaihdossa selvästi osuvampi. Toiseen erään lähtiessä Osmolla oli vielä mahdollisuudet kääntä ottelu itselleen potkujen avulla mikäli pystyisi hallitsemaan otteluetäisyyttä ensimmäistä erää paremmin, tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty ja niinpä Dodonov jälleen pääsi isku etäisyydelle mistä sai osuttua sivukoukkulyönnillä Osmoa leukaan. Iskun seurauksena Osmo kävi lattiassa. Luvunlaskun jälkeen päätettiin keskeyttää ottelu, koska mahdollisiin riskeihin ja hyötyihin verrattuna ottelun jatkaminen ei olisi enää ollut kovin järkevää. Kaiken kaikkiaan ilman luvunlaskuun joutumista Osmo otteli erittäin hyvin sen reilun erän verran mitä ottelua ehdittiin käydä. Mikä tärkeintä Osmolle ei jäänyt mitään sen kummempia vammoja ottelusta niin henkisesti kuin fyysisestikään. Osmo kertoi, että hänelle jäi kokemuksesta hyvä fiilis tappiosta huolimatta ja että hän on erittäin tyytyväinen kun löysi itsestään voimavarat nousta kehään kovaa kaveria vastaan. Kokemus oli 4 salikisaa otelleella kaverille henkisesti hyvin kasvattava varsinkin kun hän huomasi pystyvänsä hetkellisesti jopa haastamaan huomattavasti kokeneemman kaverin. Nyt vain lyöntisuojausta vahvemmaksi ja henkinen osasto astetta kovemmaksi niin hyvä tulee. Tästä on hyvä jatkaa.

Dodonov voitti myös semifinaaliottelun keskeytyksellä, joutuen vasta finaalissa tyytymään niukkaan pistevoittoon. Tasaisessa finaaliottelussa tuomarit selvästi arvostivat iskujen kovuutta enemmän kuin osumien määrää. Osmon arpaonni siis piti huolen siitä, että kaveri joutui/pääsi heti ensimmäisellä kierroksella ottelemaan turnauksen voittajaa vastaan .

-57 Hanna Fernelius vs Julia Berezikova

Turnauksessa seuraavaksi kehään astui suomalaisista Hanna Fernelius, jolla kokemusta vyön alla 8 salikisaottelun verran. Hanna pääsi arvalla suoraan semifinaaliin, jossa hänelle vastaan asettui Venäjän Julia Berezikova, josta etukäteen emme tienneet yhtään mitään. Ottelu lähti käyntiin varovaisen tunnustelun jälkeen lyöntien ja potkujen vaihdolla. Hieman ulottuvampi kätisenä Julia pääsi osumaan Hannaa muutamia kertoja päähän mutta tämä ei Hannan menoa juurikaan haitannut ja Hanna pääsikin hakemaan omia lyöntejään perille asti ja pääsi usein potkuilla hakemaan Julian kylkeen osuman. Ensimmäisessä erässä Hanna onnistui pariin otteeseen kontraamaan Julian hyökkäyksiä todella hienosti potkulyöntiyhdistelmillä jättäen Julia huitomaan ilmaa. Julia kuitenkin muutti omaa pelisuunnitelmaansa jättäen hyökkäykset vähemmälle näin tehden kontraustilanteiden syntymisen hankalammaksi. Hanna yrittäessä tehdä alotteita potkuilla Julia sai useasti lyötyä vastaan tehden Hannan työn vaikeammaksi. Välillä ajauduttiin lähiotteluun missä Julia osoittautui yllättävän kykeneväksi saaden ensimmäisessä erässä vedettyä Hanna polvella päähän. Tekniikan takaa kuitenkin puuttui lantion paino, joten Hannalle ei siitä koitunut sen kummempaa harmia. Julia ei juurikan torjunut Hannan potkuja mutta sitäkin useammin pyrki ottamaan Hannaa jalasta kiinni onnistuen kaataman tämän muutaman kerran. Toisen erän alussa oli selvää, että paras keino päästä Julian niskan päälle oli saada tämä hyökkämään Hannan iskuja vastaan tai sitten lähteä lyönneillä tekemään tilaa potkuille. Koska Julia ei lähtenyt hyökkäilemaan eteenpäin niin Hannalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä itse hyökkämään. Valittu taktiikka alkoi tuottamaan tulosta kun Julia alkoi selvästi osoittamaan väsymyksen merkkejä toisen erän lopulla. Valitettavasti turhan moni Julian lyönti oli löytänyt tiensä Hannan suojauksesta läpi iskujen vaihdossa estäen Hannaa saamasta kunnollisia potkuja perille asti. Kolmannessa erässä Hannan lyönnit alkoivat osumaan selvästi paremmin ja potkutkin rupesivat uppoamaan paremmin maaliinsa Julian hyytyessä tilanne tilanteelta. Kolmas erä olikin selvästi Hannan mutta se ei tällä kertaa riittänyt viemään Julialta tiukan matsin pistevoittoa. Kaiken kaikkiaan matsissa ei juurikan paukkuja säästelty ja mikäli ottelu olisi jatkunut vielä neljänteen erään olisi Hanna voinut hyvinkin saada voiton Juliasta. Hannan kompastuskiviksi muodoistuivat aukot lyöntisuojauksessa ja tekniikoiden osumatarkkuus, kunto riittäisi hyvin jo useampaankin erään. Hannalle näin siis pronssisijoitus turnauksessa. Hyvä suoritus Hannalta.

Odotimme tosiaan, että Julia olisi hyökkäillyt agressiivisemmin eteenpäin mutta hän osoittautuikin maltillisemmaksi ottelijaksi joka osasi katsoa paikkoja koville lyönneilleen jättäen "turhan työn" tekemisen minimiin. Matsin edetessä tuli selväksi että Julia ei ole ensi kertaa kehässä. Matsin jälkeen saimmekin kuulla venäläisiltä, että Julia on Ultimate Fightingin maailmanmestari ja erittäin kokenut ottelija. Olivat vähän yllättyneet miten Hanna pystyi ottelemaan niinkin hyvin Julia vastaan. Niin Julia tosiaan voitti myös oman sarjansa, joten Osmon tapaan Hannan arpaonni piti huolen siitä, että hän pääsi heti ensimmäisessä matsissa ottelemaan turnauksen voittajaa vastaan .

Tässä videopätkä Juliasta: http://www.youtube.com/watch?v=b7XSkA0Urtk

-57 Asta Kuokkanen vs Olga Kross

Toisena kisapäivänä turnauskehään astui Lahden Asta Kuokkanen, jonka ottelusaldo ennen turnausta oli 4 salikisaottelua. Astalle vastutajaksi kehään nousi Olga Kross. Asta lähti ottelemaan lyöntivoittoista Olgaa vastaan potkien ja lähiotteluun hakien. Ajoittain Asta osuikin Olgaan vartalopotkuilla sekä pääsi lähiottelutilanteisiin missä Olga ei ollut aivan täysillä mukana. Kuitenkin Olgan jatkuvalla sarjatulella Astan päätä kohden viuhuneet lyönnit olivat Astalle useimmissa tilanteissa liian nopeita. Nopeat lyönnit löysivät turhan usein aukkoja Astan paketista lamaannuttaen Lahden tytön täysin suojauskannalle. Vaikka Asta ei missään vaiheessa käynyt iskujen takia lattiassa Kehätuomari katsoi tarpeelliseksi laskea Astalle lukua muutamaan otteeseen tilanteen toistuessa ottelun aikana. Hetkellisistä hyvistä tilanteista huolimatta Asta ei kuitenkaan löytänyt lääkettä Olgan lyöntejä vastaan vaikka tämä alkoikin jo näyttämään väsymyksen merkkejä kolmannessa erässä. Lopulta kehätuomari laski Astalle kolmannen kerran lukua passiivisen lyöntisuojauksena johdosta ja näin samalla päätti ottelun Olgan eduksi ottelun viimeisessä erässä. Vaikka Astan pistevoiton mahdollisuudet olivatkin karanneet heikon lyöntisuojauksen johdosta oli keskeytys harmillinen päätös koska Astan taistelunhalu ei missään vaiheessa ollut loppumassa. Asta yritti sinnikkäästi loppuun asti haastaa Olgaa omilla tekniikoillaan siinä välillä onnistuenkin mutta tällä kertaa se ei vielä riittänyt. Tulevaisuudessa Astan kova taistelunhalu yhdistettynä vahvempaan suojaukseen tulee olemaan kova yhdistelmä.

Käsittääkseni Olga otteli finaalissa lyöntipainotteisen matsin Hannaa vastaan otellutta Julia Bereskovaa vastaan häviten tälle niukasti pisteillä. Ottelun jälkeen Asta huomasi omaavansa ns. puujalan, joten oli Olga jossain vaiheessa ottelua sitten lyöntien lisäksi harrastanut alapotkujakin. Tämä ei kuitenkaan Lahden tytön menoa haitannut kaupungilla liikkuessamme ja mielestäni Astalle jäi hyvä fiilis turnaukseen osallistumisesta tappiosta huolimatta. Taas olisi uusia kokemuksia kotiin vietäväksi.

-67 Antero Hynynen vs Vitali Gorol

Toisen kisapäivän toisessa suomalaisottelussa kehään nousivat Antero Hynynen ja Vitali Gorol. Vitali lähtikin heti ottelun alussa reippaasti liikkeelle hyökäten voimakkailla lyönti ja kyynärpäätekniikoilla muutaman potkun siivittämänä. Vitalin kannalta harmillisesti suurin osa lyönneistä jäi vajaiksi tai tyrehtyi Hynysen suojaukseen. Jatkotilanteissa Hynynen pääsi usein rokottamaan vartalopotkuilla Vitalia kylkeen ja jalkoihin. Jatkotilanteissa ajauduttiin usein myös lähiotteluun missä tilanne aluksi olikin tasaisempi, ottelun edetessä Hynynen kuitenkin onnistui muutamaan otteeseen horjuttamaan Vitalin kanveesin mikä selvästi veti mehuja pois kaverin lähiotteluaktiivisuudesta. Toisen erän aikana Hynynen otti Vitalin potkun kiinni ja lähti potkaisemaan tältä tukijalkaa alta, Vitali kaatui mutta samalla Hynysen pää taipui alas rojahtaneen Vitalin maata vasten pystyssä olleeseen polveen minkä seurauksena Hynysen poskipäähän aukesi reilun kokoinen haava ja nenä sai sen verran kovan tällin, että alkoi turpoamaan ja vuotamaan verta oikein urakalla. Lääkintähenkilökunta tuli paikalle antaman ensiapua haavalle, jonka jälkeen ottelun annettiin jatkua. Pieni jomotus nenässä ei Hynysen menoa haitannut vaan tämä lisäsikin tempoa ja alkoi hakemaan lyönti ja potkuyhdistelmiä Vitalin suojauksesta läpi. Kolmannessa erässä Vitalin suojaus alkoikin rakoilla minkä seurausena Hynynen pääsi jatkotilanteessa potkaisemaan Vitalia päähän takajalan kiertopotkulla. Potkun seurauksena Vitali pyörähti ympäri, sylkäisi hammassuojat suustaan ja hetken aikaa haparoi paikallaan kehätuomarin laskiessa lukua. Vitali sai kuitenkin koottua itsensä ja jatkettua ottelun loppuun saakka mutta hänen voitonmahdollisuutensa olivat kadonneet aikaa sitten ja näin Hynyselle selvä pistevoitto sekä mukava jomotus nenään. Heti matsin jälkeen Hynynen pääsi tutustumaan lähemmin kisapaikan lääkintäpisteseen ja loppuillan aikana kylmäpussi tuli myös tutuksi. Tapahtuman järjestäjät tulivat vielä matsin jälkeen kysymään haluaako/pystyykö Hynynen jatkamaan turnauksessa loukkaantumisen jälkeen. Mitäpä sitä turhaa hommia kesken jättämään tuumasi Hynynen, tekevälle kun tuppaa sattumaan.

Matsin jälkeen saimme kuulla, että Vitalilta oli irronnut hammas päähän osuneen potkun seurauksena. Eipä hampaan menettäminen tuntunut haittavaan Vitalista sen pahemmin mitä nyt vähän lukua jouduttiin laskemaan, kaveri kuitenkin yritti sinnikkäästi lyödä Hynysen päätä irti matsin loppuun saakka tapahtuneen jälkeenkin . Hieno asenne näillä kavereilla.

-67 (junnut) Ossi Kokkoniemi vs venäläinen juniori

Viimeisenä kisapäivänä järjestettiin finaalimatsien ohella junioreitten Suomi-Venäjä ystävyysottelu, jotta 4-salikisaottelua käyneelle Lahden Ossi Kokkoniemellekin saataisin ottelu koska avoimessa turnauksessa ei erikseen ollut junioreiden sarjaa. Ottelu käytiin 4-eräisenä. Ossi aloitti rauhallisesti hakien paikkoja lyönneille ja lähiottelutilanteille. Venäläinen vastasi samalla mitalla takaisin pyrkien lyömään ja potkimaan takaisin kaksin käsin. Alussa tilanne olikin tasaisempi ja paikoitellen venäläinen sai Ossin perääntymään mutta Ossin suojaus kuitenkin piti. Lähiottelutilanteissa Ossi oli selvästi vahvempi, joten Ossi lähti pyrkimään enemmän kaverin iholle. Matsin edetessä venäläinen sai vedettyä useamman iskun lyöntisarjan perille Ossin naamatauluun hetkellisesti pysättäen Ossin etenemisen. Kehätuomari laski tästä Ossille lukua mikä oli tilanteeseen nähden vähän turhaa. No tämä ei Ossin menoa haitannut vaan Ossin rauhallinen eteneminen lähiottelutilanteita hakien vahvojen lyöntien avulla suojausta ylläpitäen jatkui ja nyt venäläinen alkoikin selvästi väsymään. Ossin suorat lyönnit alkoivat löytämään maalinsa venäläisen kääntölyöntiyrityksistä huolimatta ja eteenkin lähiottelussa kaverin pää alkoi taipua. Lopulta kolmannessa erässä Ossi sai lähiottelussa vedettyä venäläistä polvella leukaan mistä kaveri sitten tipahti kanveesiin eikä enää päässyt ylös luvunlaskun aikana. Hieno voitto Ossille ensimmäisessä Venäjällä käymässään ottelussa.

Ossin vastus oli edellisenä päivänä otellut turnauksessa ja tippunut jatkosta mutta silti lähti ottelemaan Ossia vastaan kun kerran pääsi suomalaista lyömään. Tässä tasaisessa matsissa oli mielestäni onnistunut match-making. Tällä kertaa venäläisen kisakunto ei vielä aivan riittänyt vaikka matsi hetkittäin olikin venäläisen hallinnassa.

-67 Antero Hynynen vs Aleksey Frolov

Kisareissun viimeisessä suomalaisottelussa ja samalla avoimen turnauksen -67 sarjan finaaliottelussa kohtasivat Antero Hynynen ja Aleksey Frolov. Kumpikin finaaliottelija oli edellisenä päivänä otellut voitokkaasti ja nyt edessä oli vielä tämän kisan viimeinen rutistus. Anterolla oli edellisen päivän loukkaantumisen jäljiltä vielä nenä hellänä, joten odotettavissa olikin, että vastustaja pyrkii ottelussa kaikin keinoin lisäämään Hynysen kolvin "hellyyttä". Ottelu alkoi Frolovin agressiivisilla hyökkäyksillä jotka ajoittain aiheuttivat kokeneelle Hynyselle ongelmia, joka ei tuntunut aivan heti saavan omaa konettaan käyntiin. Frolov sai jopa Hynysen kaadettua lähiotteluväännön päätteeksi. Hynysen nenä alkoi vaihteeksi vuotamaan verta, jolloin ottelu keskeytettiin nenän "niistämisen" ajaksi. Tauon jälkeen Hynynen lähtikin tuttuun tapaan tekemään työtä lyöntipotkuyhdistelmillä saaden osumia useilla vartalopotkuilla Frolovin kylkiin. Ensimmäisen suomalaisittain katsottuna turhan tasaisen erän jälkeen Hynynen lähti lisäämään omaa työtahtiaan saaden osumaan useita lyöntejä, potkuja ja muutaman polvipotkunkin vastustajan tontille. Tahdin lisäys alkoi tuottamaan tulosta, koska Frolov alkoi selvästi näyttämään väsymyksen merkkejä. Kolmannessa erässä Frolov ei enää pysynyt Hynysen vauhdissa mukana ja löysikin itsensä usean otteeseen kanveesista ihmettelemästä kun omat jalat eivät vain enää pysyneet kropan alla potkun tai lähiottelutilanteen seurauksena. Väsymyksestä huolimatta Frolov yritti sinnikkäästi hakea takakäden suorilla ja/tai kyynärpäälyönneillä vahvoja osumia Hynyseen jonka suojaus ja liikkuminen kuitenkin tekivät nämä yritykset turhiksi. Kongin käydessä oli selvä, että Hynynen oli voittanut ottelun ja samalla -67 sarjan avoimen turnauksen. Hieno homma .

Matsin jälkeen Hynynen pääsi jälleen tutustumaan kisapaikan lääkintäpisteseen kolvin tuunauksen merkeissä. Myöhemmin sitten oli vuorossa palkintojen jako, jossa venäläiset halusivat ottaa paljon yhteiskuvia Hynysen kanssa pokaalit kourassa. Hassu juttu finaalimatsissa oli se, että vaikka Hynysen nenä olikin kovin "hennossa" tilassa niin vastustaja ei päässyt sitä pahemmin ottelun aikana rankaisemaan, sen sijaan matsia varten lämmitellessä Hynysen avustaja onnistui vahingossa tölväisemään pädillä Hynysen nenä auki juuri ennen matsia ...

Avoimessa turnauksessa olivat myös mukana Suomessa tutuksi tulleet ottelijat Evgeniy Gadovnikov joka on otellut Hannu Vappulaa vastaan, Gregori Zabolotski joka on otellut pariinkin otteseen Jere Flinkmanin kanssa ja Baturin Sergey joka puolestaan on otellut Jaakko Dahlbackaa vastaan. Käsittääkseni kaikki Pietaria edustaneet kaverit voittivat omat painosarjansa avoimessa turnauksessa. Selväksi tuli myös se, että Sergey Baturin on edelleen innokas saamaan uusintamatsin Jaakko Dahlbackaa vastaan jolle tämä hävisi pisteillä kavereitten edellisellä kohtaamiskerralla.

Erinomaista raporttia! Kiitos!

Asiallista, että löytyy kanttia lähteä muutaman salimatsin kokemuksella "maailmalle", eikä jäädä kokeneempien pelossa pelkkiä saliskapoja sahaamaan.

Miltäs noi EM-karsintaottelut näyttivät? Oliko kehässä noita viime vuosina arvokisoissa jyllänneitä heppuja, kuten esim Igor Petrov, Vitali Hurkov tai Artem Levin?

Ei hirveesti osunut meikäläisen silmiin tuttuja naamoja EM-karsinnoista lukuunottamatta paria kevyemmän sarjan edustajaa. En sitten tiedä karsittiinko tuolla kaikki sarjoihin vai miten mutta varsinkin kevyemmissä sarjoissa nähtiin todella taitavia ottelijoita. Pääasiassa näkemäni matsit olivat agressiivista maitohappomyllerrystä joissa ei lyöntejä säästelty, potkuplokit olivat harvinaisia, sen sijaan jalan kiinniottoja, kääntölyöntejä ja -potkuja nähtiin usein. Lähiottelussa haettiin polvia päähän ja vääntötilanteet päättyivät usein siihen että molemmat kaatuivat kanveesiin toistensa päälle. Igor Petrovin tapaan taitavia tekniikkaottelijoita näytti olevan vain muutamia mutta perustaitavia kovakuntoisia taistelijoita sen sijaan riitti yllin kyllin. Tyrmäyksiä tuli pääasiassa lyönneillä mutta muutamia potkuilla ja polvilla päähän tehtyjä tyrmäyksiäkin nähtiin. Kokemusero joissain matseissa oli silmiinpistävä, nämä matsit päättyivät lähes aina tyrmäykseen. Tuomarit tosiaan arvostivat enemmän vahvoja tekniikoita kuin osumien lukumäärää ja passiivisemmallakin ottelutyylillä tuli pistevoittoja kunhan ei ottanut turhia koppeja. Kisoissa nähtiin myös melkoisia taistelijoita Venäjän syrjäisemmistä osista, joilla ei ollut hajuakaan tekniikasta mutta sitäkin suurempi tahto tehdä vastustajalle pahaa ja kyky kestää iso määrä rangaistusta, nämä tosin aika usein hävisivät matsinsa jos eivät saaneet tyrmättyä vastustajaansa . Taas on Venäjällä lähdössä kisoihin fyysisesti erittäin vahva joukkue.

Pietarinreissusta noin yleensä voisin kanssa kertoa vähän tarinaa.

Tarinahan alkaa siitä, että kun ensin oltiin päätetty lähteä kisareissuun niin sitten piti tietysti viisumit hommata ettei homma tyssäisi Venäjän rajalle. No ei muuta kun lippulappusia keräämään kasaan ja Venäjän konsulaattiin hattu kourassa kun matkatoimiston kautta asian hoitaminen olisi tullut turhan tyyriiksi. Alunperin tarkoituksena oli, että reissuun olisi lähtenyt isompi porukka mutta muutamalla kaverilla reissu tyssäsi passiongelmiin (passissa ei tarpeeksi vapaita sivuja tai liian huonossa kunnossa jne.) ja yhdellä kaverilla niinkin arkisen syyhyn kuin, että kaverin pomo ei innostunut palkattoman perjantaivapaapäivän ideasta. Tämän kaverin piti alunperin lähteä helsinkiläisten kuskiksi omalla autollaan mutta onneksi suostui lainaamaan autonsa matkaan lähtijöille, osoittaen näin ihailtavaa luottamusta reissulaisten kykyyn pitää huolta hänen koslastaan. Respect. Autolla päätettiin tietysti mennä koska se on joustavin/halvin tapa hoitaa homma ja itse asiassa tuhkapilvihässäkän takia se osoittautua myös hyvin fiksuksi valinnaksi kun junat oli tukossa kun lentoja ei lennetty normaalisti. No kuitenkin viisumihässäkän suhteen sentään yhden kaverin kohdalla ehdittiin käydä poliisiasemalla vaihtamassa liian huonokuntoinen passi uudempaan, ei muuta kuin tekemään viisumilappuset ja kisakutsu uusiksi päivitetyllä passinrolla ja voila viisumi oli tosiasia. Kun pahin byrokratia oltiin saatu hoidettua alta pois niin sitten oli vuorossa itse reissu ja aah aina niin mukava painonpudotus .

Torstai-iltana oli sitten reissuun lähtö, kun oltiin ensin hommattu laina-autolle "virallinen" tosite, että auton saa viedä omistajan luvalla ulkomaille, lapussa oli ihan oikein leima ja kaikki. Ja eikun tien päälle. Lahtelaisten kanssa treffattiin Kotkan kupeessa Amiraali-nimisellä huoltoasemalla, josta sitten jatkettiin yhtämatkaa kohti Pietaria. Lahtelaisten suhteen en tiedä mutta helsinkiläisten kaarassa oli ainakin tunnelmaa kun kolme aliravittua urheilijaa paransivat maailmaa, selvittelivät keskenäistä nokkimajärjestystään ja kuuntelivat paristokäyttöisellä soittimella musiikkia TÄYSIÄ!!!, kun laina-autossa ei jostain syystä ollut radiota matkassa ollenkaan . Rajan ylikin päästin vaikka venäläisen tulliviranomaisen suomenkielentaidot eivät ensin herättänytkään tunnistuksen merkkejä eteläsuomalaisen korvissa "mjika osoijte?", "minkä vjärinen auto?" jne. mutta onneksi valaistumisen hetki koettiin ja kaikki saivat mitä halusivat. Kun lopulta pääsimme perille Pietariin ja kisahotellin pihaan niin kello oli puolen yön paikkeilla paikallista aikaa. Punnitushan oli heti seuraavana aamuna kello 9 aikaan, joten nukkumaan piti päästä, että ehtisi vielä saada unta palloon ennen kuin aamun hikireippailu olisi vuorossa. Hotellin vartija lupasi meille, että jos maksaisimme hänelle 200 ruplaa niin meidän autoja ei varastettaisi. Kysyimme sitten häneltä, että "mitä jos maksamme ja autot silti viedään?". Vastauksena saimme, että "niin ei voi käydä, autoja ei varasteta". Emme maksaneet kaverille. Hotellissa sitten kohtasimme ongelman, vastaanoton henkilökunta oli haluton hoitamaan hommiaan nopeasti ja jouduimme odottamaan huoneiden saamista yli puolituntia hotellin aulassa mikä alkoi hieman sylettämään väsyneitä matkaajia. Kun kysyimme onko hotellissa saunaa saimme vastaukseksi että ei ole, siispä aamuksi luvassa kumipukujumppaa. Lopulta pääsimme yhden aikoihin nukkumaan ruhtinaalliset 5 tunnin tirsat ja eikun jumppaamaan. Lahtelaisilla taisi olla yhteensä melkein 5 kilon painonveto kahdelta henkilöltä helsingin kolmen hengen porukan vajaata 4 kiloa vasten. Jos en väärin muista niin Lahden tytöllä oli kyseessä ensimmäinen kerta kun painoa on tarvinnut pudottaa ja taisi siinä tulla jumpan päätteksi vielä oksukin ylös, ei sen puoleen kyllä se meinasi välillä usko loppua helsingin päädystäkin kun kello alkoi lähenemään yhdeksää. Hassu juttu hommassa oli sekin, että kun olimme aikamme häiriköineet muita hotellin asukkaita hissikäytävässä talvivaatteet niskassamme jumpaten niin saimme kuulla, että hotellilta löytyykin sauna, no se ei enää paljoa siinä vaiheessa auttanut mutta olihan se kiva kuulla . kaikki kuitenkin pääsivät painoonsa ja ei muuta kuin kisapaikalle. Siellä sitten vuorossa turvatarkastuksessa metallinpaljastimen läpi kulkeminen, Lahden junnua ei menattu heti päästä läpi kun kaverilla oli taskussa metalliesineitä ja oli muutenkin vähän epäilyttävän näköinen mutta sekaannuksen jälkeen saimme laitettua avaimet, kolikot ja kännykän tarkastuspöydälle jonka jälkeen metallinpaljastin olikin huomattavasti ystävällisempi. Ja eikun lääkärintarkastukseen ja puntarille. Lääkärintarkastus hoitui kertomalla valkotakkiselle naishenkilölle oma nimi joka täytti jonkun lapun, sitten pääsi vaa'alle joka armollisesti näytti kaikille tarpeeksi alhaista lukemaa poislukien helsinkiläistyttö joka jostain omituisesta syystä johtuen joutui ottamaan hihattoman paidan pois päältä päästäkseen yhteisymmärrykseen vaa'an kanssa . Sitten aamupalalle...

Kirjoittelen lisää tarinaa kun kerkiän ja huvittaa

Varastettiinko autot?

Ei varastettu mutta eräänä yönä hotellin parkkipaikalle oli sen sijaan ilmestynyt hevosen lantaa, en sitten tiedä liittyykö tapaukseen mitenkään ...

Punnitusten jälkeen aamupala, tunnin tirsat ja takaisin kisapaikalle. Ensin kun tytöt kävivät etsimässä vessa kisapaikalta heidät ohjattiin sellaiseen sellaiseen tilaan missä rehti kyykkyreikä lattian tasolla, myöhemmin sitten löysimme ihan oikean vessa pyttyineen, lavuaareineen ja kaikkineen. Paikan päältä löytyi myös hyvä suihkutila, pukuhuone ja oleskelutila missä oli sohvia sekä erillinen huone, jossa oli hierontapöytä. Mahtoivat pitää meitä suomalaisia hölmöinä kun ensin aloimme levittelemään linimenttiä matsiin valmistautuvan kaverin selkään käytävän lattialla pyhkeen päällä kun emme olleet vielä tajunneet, että aivan vieressä olisi tarjolla tarkoitukseen paljon paremmat tilat. Jos en muuten vielä maininnut niin samassa tapahtumassa oli samaan aikaan useiden eri lajien kisat käynnissä. Thainyrkkeilijöiden käytössö olleet kaksi kehää veivät vain pienen nurkan suuren kisatilan pinta-alasta. Ympärillämme käytiin mm. Kyokushinkai Karaten, Kendo ja Taekwondo -kisoja ja ties mitä muita kamppailulajeja. Tapahtumassa oli mukava nähdä todella paljon aktiivisia junnuja kilpailemassa eri lajeissa ja väliajalle leikkimässä keskenään hyvässä hengessä, urheilu oli täällä joidenkin lajien päähänlyöntitouhusta huolimatta iloinen asia. Ensimmäisen matsipäivän päätteeksi mentiin kaupungille syömään paikallisten suosimaan ravintolaan mistä sai kohtuuhintaista kotiruokaa. Oli muute pirun hyvät safkat, kanaa, possua, riisiä ja nautaa erilaisilla soosseilla ja salaateilla. Taustalla soi venäläinen poppimusiikki ja ihmiset olivat ystävällisiä, mestasta jäi tosi hyvä fiilis. Takaisin hotellille lähtiessämme seurasimme autolla oppaamme edessä ajamaa autoa suoraan miliisien väijytykseen. Venäläissyntyinen oppaamme näet päätti oikaista kiellettyyn ajosuntaan kääntymällä toiselle tielle suoraan miliisien silmien edessä, me tietysti reippaasti noudatimme oppaamme esimerkkiä ja toistimme liikennerikkomuksen. Aikansa neuvoteltuaan miliisit pääsivät yhteisymmärrykseen oppaamme kanssa ja matka jatkui, "sakon" hinnaksi tuli 2500 ruplaa mikä on suunnilleen jotain 50 euroa. Ei sitten muuta kuin koisimaan, paitsi tietenki meidän kaksi opastamme jotka lähtivät vielä kaupungile sukuloimaan ja yöelämää viettäämään.

Seuraavana aamuna toinen oppaistamme pöllähti aamupalalle "pirteän" oloisena lähes kokonaan valvotun yön jälkeen. Toinen oppaistamme kuulemma tulisi myöhemmin suoraan kisapaikalle metrolla, hänellä oli kuulemma käynyt flaksi . Päivän mittaan vuorossa oli lisää karsintamatseja edellisen päivän tapaan kahden kehän täydeltä. Päivän päätteeksi pääsimme tapahtuman järjestejän piikkiin syömään itämaiseen ravintolaan täyden setin alkuruuista pääruokiin asti. En ole ikinä missään saanut niin hyvää kiinalaista ja korealaista ruokaa kuin mitä meille tuolla tarjottiin. Ravintolassa vierähti useampi tunti ja kello alkoi jo lähestymään kymmentä, joten meille alkoi hiljalleen tulla kiirus päästä takaisin hotellille nukkumaan koska seuraavana aamuna meillä olisi ottelut heti kello yhdeltätoista. Tämän kunniaksi toinen oppaistamme päätti ajeluttaa meitä vajaan tunnin verran Pietarin eri nähtävyyksien ympäri , kuinka ystävällistä. No ei siinä mitään, pääsimme kuitenkin lopulta hotellille ja oppaamme vissiin jälleen livahtivat omille teilleen...

Aamulla oli edessä viimeinen kisapäivä ja ajomatka takaisin Suomeen. Huitaisimme aamupalan naamariin, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme ottelemaan tämän reissun viimeiset kahinat. Kun ottelut oli hoidettu saimme vielä lääkintähenkilöltä "reseptin" mitä pitäisi hakea apteekista Hynysen sotavammojen hoitoon, sitten vaan odottelemaan palkintojenjakoa. Venäläiset halusivat ottaa paljon kuvia meistä, muutama kaveri halusi poseerata meidän tyttöjen kanssa ja saatin me yksi tyttöfanikin meidän ottelijoille. Sitten poseerattiin vielä toisten ottelijoitten kanssa ja kun paparazzihommat oli hoidettu niin lähdettiin kiitämään paikasta. paluumatkalla napattiin vielä yksi venäläissyntyinen tyttö mukaan Suomeen kärrättäväksi ja sitten suunnattiin ostosreissulle kohti Viipuria. Viipurista mukaan lähti apteekista "reseptin" mukainen lääkitys plus vähän jotain yrttivoidetta kaupan päälle sekä tietysti iso läjä venäläisiä suklaakuorrutettuja rahkamakeisia "mnam", joita ei onneksi Suomesta saa on meinaan sen verran hyvän makuisia. Sitten tietysti vielä kipaistiin hakemassa oppaallemme iso läjä tupakkaa Suomeen tuotavaksi urheilijoita kun ollaan. Rajalla oli tällä kertaa jonkin verran jonoa, joten saimme odotella aikamme ennen kuin pääsimme hilpeään passitarkastukseen, sitten vielä tax-freen kautta ja Suomeen. Lopulta pääsimme noin puolen yön aikoihin takaisin kotiin ja matka oli onnellisesti ohi vaikka vielä rahkamakeiset maistuivat suussa.

Todettakoon vielä lopuksi, että kömmähdyksistä ja muutamista tappioista huolimatta kisareissu oli todella onnistunut ja kaikille jäi hommasta hyvä fiilis. Ensi vuonna lähdetään uudestaan jos vaan mahdollista ja toivottavasti vielä isommalla porukalla. Venäläinen tapahtuman järjestäjä on tosissaan innostunut Suomen ja Venäjän välisesti otteluyhteistyöstä ja seuraavia yhteisiä kinkereitä ollaan jo suunnittelemassa. Voin lämpimästi suositella suomalaisille ottelijoille näihin kisoihin osallistumista ja ensi vuodeksi kannattaa merkata Pietarin Baltic Olympic jo valmiiksi kalentereihin samalle ajankohdalle . Kiitos.

Semmoinen maininta noista kisoista vielä, että olivat tuomarit kovin tarkkoja sen suhteen että ottelijoilla piti olla päällään oman kulmansa väriset paidat kun rintapanssaria ei käytetty. Ihan ymmärrettävää sinäänsä mutta arvaa vaan oliko meillä oikeanvärisiä paitoja matkassa. No onneksi lopulta riitti, että kypärä oli oikean värinen.