Muaythai keskustelu

Olen vasta aloittanut (1 kk sitten) lajin, ja olen erittäin kiinnostunut ottelemisesta. Voisiko otella n. 9 kk kuluttua? Omista taidoistahan ym. se on kiinni..





ps. kysymys naisille

Mulla sama tilanne, pari kuukautta takana, taitoa vähän, mutta intoa riittää. Mua myös kiinnostais kuulla muiden kokemuksia, ottelun alottamisesta! Ite aattelin treenata ainaki vajaa vuoden ja kattoa sitten, mitkä on taidot. Ja mitä mieltä valmentaja on;)

En nyt tarkalleen muista kuinka kauan treenasin ennen kuin aloitin matsaamisen, mutta en ainakaan vuotta enempää.
Ensimmäisen häviön jälkeen tuli sellainen olo että nyt treenataan vielä ainakin vuosi ennenkuin mennään uudestaan kehään, mutta valmentajan kannustuksella on tullut huomattua että kehässä se kokemus parhaiten karttuu!

Naisia ei tosiaan ole turhan paljoa ottelemassa, eli olen sitä mieltä että uudet tulokkaat ovat enemmän kuin tervetulleita! Varsinkin kevyemmissä painoluokissa olisi mukavaa saada välillä vastaan uusia naamoja. Eli heti kun valmentajanne vähänkin vihjaavat että voisi kokeilla, ja tunnette olevanne valmiita henkisesti (ja fyysisesti ) niin antaa palaa!

Minä aloitin vajaa kuukausi sitten thainyrkkelyn ja mun mielestä lajia on turha harrastaa jos ei meinaa otella. Tämä on siis vain minun mielipide... Mulla on kyllä paljon vielä opittavaa, mutta jos vuoden sisällä pääsisin kehään niin olisin tyytyväinen. Pitää vaan satsata kunnolla ja saada se tasapaino löydettyä jostain..

Rohkeasti mukaan vaan. Thainyrkkeilyssä voi kilpailemisen aloittaa turvallisesti, kun suojiakin on runsaasti ja otteluissa panostetaan teknisyyteen, eikä pään irti lyömiseen. Otteluparit katsotaan myös salikisoissa rehdisti, joten sinne vaan. Karoliina oli muistaakseni treenannut reilun kuukauden, kun meni ensimmäistä kertaa otteluun.

Kunto pitää olla kohtuullisen hyvä, on oikeasti yllättävän pitkä aika tuo 3x2min. Ja sitten pitäisi olla sen verran tekniikkaa, että ei mene ihan katutappeluksi koko homma. Sillä, kuinka kauan on treenannut kuukausissa ei oikeastaan ole väliä.

Jos kaikki menee niin kuin tarkoitus on, niin kysymyksessä ei ole loppujen lopuksi muu kuin hieman normaalia kovempi sparri. Henkisesti asia onkin sitten eri. Mutta sehän siitä vasta hauskan kokemuksen tekeekin. Tosin hyvältä tuntuu vasta jälkikäteen.

Kuntoa tärkeämpi on rentous. Yleensä se energia menee jännittämiseen ja teräskuntoisenkin on usein nähty katkeavan ekassa erässä. Mitä rennompana ja rauhallisempana pystyy ennen matsia ja matsin aikana olemaan, sen paremmin jaksaa ja todennäköisesti voittaa myös matsin.

Mä olen aina rento... Ja sinne kehäänhän mennään voittamaan, joten eihän sitä silloin ole hermostunut jos on päättänyt voittaa..

(sanoo siis nainen joka on täys keltanokka vielä...heh..)

Mä oisin kans kiinnostunu kehään menemisestä. Oon noin 8 kuukautta harrastanu, mut vieläkään, kun sparrataan ei tuu mitään kikkoja mieleen. Ärsyttävä tunne, kun menee aina ihan lukkoon sparratessa

En ole mikään lajin ehdoton asiantuntija, mutta väitän silti, että aika pitkälle pärjää ihan perusjutuilla. Eli niillä tekniikoilla, jotka opetetaan jo alkeiskurssilla. Nämä kun reenaa edes suunnilleen sujuvaksi, pärjännee kohtuu hyvin.

_________________
Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm not sure about the former. -Albert Einstein