Muaythai keskustelu

Putsia jeesatessa naisten kanssa ja kisoja jo monesti kiertäneenä huomasin aika mielenkiintoisen seikan. Niinkuin jo tuloksetkin puhuvat puolestaan, niin Suomen naiset ovat teknisestä ja ideallisesti paljon edellä monia maita. Toki sieltä otettiin Suomellekin mitaleita vähemmän perinteisellä tyylillä, mutta noin yleisesti naisemme ovat parempia thainyrkkeilijöitä kuin muut. Esim. Mappelan eka matsi ja Mian finaali olivat kisojen parasta naisthainyrkkeilyä ja teknisesti hakkasivat monet monet miesten matsit. Hauskaa, että se kaula joka me ollaan pikkuhiljaa miesten puolella menettämässä, on edelleen voimakkaasti olemassa naisten puolella. Tätä en ehkä odottanut, koska kaikki maat pääsi starttaamaan puhtaalta pöydältä tällä saralla ja kaikilla oli periaatteessa samat kehittymisen edellytykset. Yksinkertaisesti sanottuna, Suomessa osataan valmentaa teknisesti taitavia thainyrkkeilyn idean hoksanneita ottelijoita. Toki meidän kärki on niin kapea, että menestys voi muuttua hetkessä tynkämenestykseksi, kun massaa ei yksinkertaisesti ole vielä riittävästi. Tämä nähtiin miesten puolella, jossa tämä turnauskokemus kantaa hedelmää vasta ensi vuonna.

Toinen miellyttävä seikka on se, että kun joissain maissa tohistaan (esim. Ruotsi) jostain ottelijasta joka pistää aina 100% peliin. Multa tultiin kysymään yhden ruotsalaisen matsin jälkeen, että eikö ollut kauhea voitontahto, vastasin, että normaali voitontahto. Tämä piirre on myös meidänkin naisissa. Kai se suomalainen luonteenlaatu, mies kivun kestää muttei häpeää, tiivistyy etenkin thainyrkkeilyssä ja niitten keskuudessa jotka jaksavat tätä rallia vuodesta toiseen. Oli hienoa katsoa miten esim. Maarit käänsi finaalin itselleen vain painamalla hirveellä tahdolla eteenpäin, vaikka olikin alussa häviöllä. Näinhän se pitääkin olla, se kuuluisa yksi vaihde revitään korvienvälistä, eikä lenkiltä eikä mistään palautusjuomasta.

Liiton kilpailutoiminnasta sen verran, että on ensiarvoisen tärkeää, että naiset on aina tunnustettu yhdenvertaisiksi kilpailijoiksi miesten kanssa ja naisilla on oma päävalmentaja. Martinezin kanssa havaittiin kisoissa, että naiset ja miehet ovat henkisissä jutuissa todella erilaisia. Lisäksi naisia on vaikeampi vakuuttaa miksi jokin asia pitää tehdä tietyllä tavalla, jätkille riittää että sanoo et se on näin, noin karrikoidusti. Nyt ihmettelen miten edes selvisin naisten kanssa Kings Cupissa 2002 yksinään, kun kohtelin kaikkia samalla lailla enkä "pitänyt kädestä" ketään kiinni. Naiset kaipaavat enemmän huomiota ja siinä on hyvä olla oma huoltaja. Tässä tapauksessa kun Martinez oli vielä suurimmalle osalle oma valmentaja oli heidän yhteistyö helppoa.

Asiasta kuudenteen. Se miten naiset sitten suhtautuvat näihin tilanteisiin, jossa on rautaa ilmassa onkin sitten oma tieteenhaaransa. Henkisillä asioilla on miehiä enemmän merkitystä. Joillain voi tahto horjua, kun vastustaja potkaisee lujaa ensimmäisen erän alussa tai sitten ämmätellään kisabussissa jonkun maan prinsessoita. Eihän sitä sukupuoli-identitettiää tarvitse henkisen piinaviikon takia menettää. Sitä voi laittaa vaikka semifinaaliin hopeanväristä ja finaaliin kullanväristä kynsilakkaa varpaisiin.

Ja oli puhetta myös, että naiset kaipaavat enemmän sellasta henkistä tukea, kuin miehet. Naiset osaavat myös paremmin pyytää sellaista, jos sellaisen tarpeessa ovat.

Jotain muutakin oli mielessä, mutta sanon vaan, että KAIKILLE thaiboksing harrastajille hirveesti TSEMPPIÄ! Se on mahtava laji, vaikka itse olenkin jo jäänyt ulkopuolelle.